Runonetin kuukauden runot vuodelta 2011
Tältä sivulta voit lukea Runonetin voittajarunot vuodelta 2011.
Klikkaamalla haluamaasi kuukausi-linkkiä, pääset suoraan kyseisen kuukauden runoihin
Kesäkuu | Heinäkuu | Elokuu | Syyskuu | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu
Joulukuun runoilija: Ellen Helminen
Kun katsot minua, näet varren - kestävän ja taipuisan
maan luoman.
Kun haistat minut, tuoksun tulelta, savun kitkeryydeltä.
Kun kuuntelet minua, kuulet vuoripuron solisevan.
Kun tunnet minut, tunnet myös ilman - vapauteni.
Runonetin joulukuun runoilija on 12-vuotias Ellen Helminen Hämeenlinnasta. Joulukuun runossa puhuja tietää ja tuntee itsensä, eikä suostu muiden määriteltäväksi. Toistorakenne pysyy tuoreena, kun joka säkeessä nostetaan eri puolia esiin, ja viimeisen säkeen viimeinen sana kertoo, mistä kaikessa lopulta on kysymys. Runon puhuja määrittelee itse itsensä ja pitää kiinni vapaudestaan. Aisti- ja luontohavainnot sopivat saumattomasti yhteen.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Marraskuun runoilija: Kalle Koskinen
Ihmisyydestä
Hän aloitti
Hän aloitti maalaten sanoillaan
meren iholle marmorinmustaa kiiltoa
Ja hän näytti minulle tarinan
tarinan elämän voittaneesta himosta
Tarinan, missä ihminen
repi luonnolta selkärankaa hymyillen irti
Enkä minä ymmärtänyt
Mutta tarinan yltyessä
pauhaavan meren lailla kohti loppuaan
Luonnon muuttuessa kuoleman puutarhaksi
Ja maapallon valuessa tuhkana ihmisen kurkusta alas
Ihmisen päästessä käsiksi itse elämän sydämeen
Silloin
Hän lopetti
Ja vain jäätyneet varjot jäivät kuuntelemaan
kun verhojen aaltoilu tyyntyy
Ja kuolema vaikenee
Runonetin marraskuun runoilija on 20-vuotias hämeenlinnalainen Kalle Koskinen. Ensimmäistä kertaa Runonetin historiassa kuukauden runon voi sekä lukea että kuunnella. Ääniversio on musiikkia myöten Koskisen tekemä. Ihmisyydestä on voimakkaiden kielikuvien runo, joka vetoaa kaikkiin aisteihin. Runon apokalyptinen tunnelma välittyy niin itse luettuna kuin runoilijaa kuunnellen. Jännite tiivistyy loppua kohden, runon rakenne kertoo dramatiikan tajusta.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Lokakuun runoilija: Elina Kivelä
Olemassa
On olemassa niitä päiviä,
kun nenäni hengittää sinua,
tuttua ja turvallista
eikä minua palella kylmässä
On olemassa niitä ihmeellisiä päiviä,
kun herään elämänmaku suussani
ja nautin tunneista
eikä kukaan vie minulta mitään pois
Olen olemassa,
kun katsot minua ja tiedät pitäväsi minusta ja ajattelet minusta hyviä asioita
eikä kenenkään muun katse tunnu yhtä hyvältä
Olen todella olemassa,
kun –
tai ainakin näen hyvää unta
Runonetin lokakuun runoilija on Hollolassa asuva 19-vuotias Elina Kivelä. Hänen runonsa Olemassa kuvaa onnea ja rakastetuksi tulemisen tunnetta. Tekstissä on aitoutta ja vilpittömyyttä. Kirjoittaja käyttää sanomatta jättämistä oivallisena tehokeinona lopussa, jossa hän korvaa sanat ajatusviivalla. Lukija täydentää tyhjän kohdan ja jää miettimään, oliko kaikki vain toiveunta - vai voisiko sittenkin..? Kivelän runo on pehmeä muttei ponneton. Toistorakenne toimii.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Syyskuun runoilija: Laura Väätäinen
Ole enemmän mutta älä liikaa,
voit saada kaiken mitä tilaat.
Kahleita kantapäihin,
kyyneleitä taskut täyteen,
avantoja ikijäihin,
kultapinnat kaltereihin.
Pidä unelmista kiinni,
mutta älä liian lujaa.
Ne hajoaa.
Ypäjällä asuva 19-vuotias Laura Väätäinen on Runonetin syyskuun runoilija. Väätäisen runo yhdistelee vastakohtaisuuksia, sallii ja kieltää samanaikaisesti. Runo kertoo nuoruuden vimmasta ja unelmien tarpeellisuudesta osin tutulla kielellä, mutta samalla se tarjoaa kielellisiä yllätyksiä - kuten kyynelistä täyttyneet taskut. Väätäisen runossa on rosoja, mutta ne tuntuvat kuuluvan asiaan. Tämän runon ei tarvitse olla liian sileä.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Elokuun runoilija: Noora Seittenranta
käperryn tiskipöydän kainaloon
"kosteusvaurio"
soitan huoltomiehen
laskin hanasta vettä silmiini
kun en osannut muuten
valun hänen syliinsä
edes aamulla ovi ei käy
Noora Seittenranta on 20-vuotias lahtelainen ja Runonetin elokuun runon kirjoittaja. Seittenranta käyttää runossaan kiinnostavasti vesielementtiä: tiskipöytä, kosteusvaurio, hanasta laskettu vesi ja syliin valuminen liittyvät kaikki veteen, tavalla tai toisella. Alun surkealta vaikuttava tilanne kääntyy lopussa lohdulliseksi, ehkä jopa onnelliseksi. Seittenranta luottaa lukijaansa, eikä sorru selittelemään. Houkuttelevasti avoimeksi jäävä runo antaa tilaa tulkinnoille.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Heinäkuun runoilija: Aino-Stina Nieminen
Ei vuodet unohda
Ei vuodet unohda,
ei ne sinua pyyhi.
Silti vain muistoissani sinä elät.
Ei vuodet unohda,
ne muistavat kuiskauksesi,
leikkimme kesäniityllä.
Ei vuodet unohda.
Vapauden sait, vaikka
sinua kaipaan takaisin kotiin.
Ei vuodet unohda.
Kirkkaan kuvan sinusta nään,
rauhan sydämeeni yritän palauttaa.
Runonetin heinäkuun runoilija on 17-vuotias Aino-Stina Nieminen Riihimäeltä. Hänen runonsa Ei vuodet unohda käyttää onnistuneesti toistoa tehokeinona. Aina samana toistuva säkeistön alku rytmittää runon. Toinen tehokeino on puhekielisen ilmaisun yhdistäminen yleiskieleen. Runon tunteet ovat tunnistettavia: runon minä muistaa, vaikka muisto tuottaa myös tuskaa. Tärkeä ihminen on lähtenyt, ja muistelija koettaa hyväksyä sen, vaikka hän olisikin ehkä toivonut jotain muuta. Nieminen tavoittaa kaipuun ja luopumisen tunnelman.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää
Kesäkuun runoilija: Emma Luoma
Risteys
Kyllähän puutkin
tuulessa heiluessaan
ovat epävarmoja
omasta suunnastaan.
Ja kyllähän kivetkin
maassa maatessaan
haluaisivat liikkua
vaikkeivat puhukaan.
Siispä niin minäkin
elämäni varrella
tahtoisin kokea,
en vain arvailla.
Jokioisissa asuva 17-vuotias Emma Luoma on Runonetin ensimmäinen kuukauden runoilija vuonna 2011. Hänen runonsa Risteys yhdistää vastakohtia toisiinsa. Runossa kytee elämänhalu ja kokemusten kaipuu, ristiriitojenkin keskellä. Aina suunta ei ole selkeä, mutta menemisen tarve ei katoa. Runon minä on vielä sivustakatsojana, mutta aikeissa astua kokemusten virtaan. Emma Luoma tiivistää runossaan nuoruuteen liittyviä tuntoja lempeästi ja pakottomasti.
Kirjallisuuden läänintaiteilija Päivi Haanpää